Pieni, mutta sitäkin reippaampi ryhmämme seikkaili kesä-heinäkuun vaihteessa Udmurtian upeissa maisemissa. Allekirjoittaneen todellinen junaseikkailu tosin alkoi jo kotimaan raiteilla VR:n yhteyksien pettäessä, mutta onneksi myöhäisempi Allegro ja sprinttijuoksu Pietarin metrossa veivät juuri ja juuri ajoissa Iževskiin lähtevään junaan. Muut matkalaiset olivat tällä välin jo ehtineet nauttia Pietarissa lounasta ja jaloitella helteisellä Nevskillä. Reilun vuorokauden junamatka Iževskiin hitsasi ryhmämme yhteen ja nostatti paitsi lämpötilan, myös reissutunnelman korkealle, eivätkä perillä odottaneet elämykset pettäneet toiveita.
Iževskissä tutustuimme aluksi kaupunkiin, sen historiaan ja nähtävyyksiin kiertoajelulla. Asetehtaiden ympärille, Iževski prud -tekojärven rannalle syntyneestä kaupungista löytyi monia mielenkiintoisia ja persoonallisia muistomerkkejä, näyttävä, mutta hieman kliininen rantakatu ja useita kauniiksi kunnostettuja kirkkoja. Kuzebai Gerdin museossa perehdyimme udmurttien kulttuuriin ja perinteiseen elämäntapaan monipuolisen näyttelyn ja asiantuntevan oppaan kanssa. Ohjelmaan mahtui myös vierailu Mihail Kalašnikovin museossa, jossa rohkeimmat pääsivät kokeilemaan aseenkäsittelytaitojaan myös käytännössä ampuradalla. Pitkän päivän jälkeen illalliseksi maistuivat perepetš-piiraat ja pelmenit udmurttien perinteitä hienosti nykyaikaan tuovassa Perepetškin-ravintolassa.
Seuraavana päivänä suuntasimme etelään Alnašin kylään, jossa udmurttien keskikesän Gerber- juhla tänä vuonna järjestettiin. Ohjelmassa oli juhlakulkueen lisäksi monenlaista musiikkiesitystä, vahvin mies -kisaa, perinneruokien tarjoilua sekä leppoisaa markkinatunnelmaa. Paitsi aurinkoiselle nurmikentälle saapuneiden juhlijoiden määrä ja eri väreissä loistavat perinneasut, myös udmurttien vahvana elävä musiikki- ja käsityöperinne tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Samalla täyttyivät matkalaisten tuliaiskassit ainutlaatuisilla matkamuistoilla. Paluumatkalla kaupunkiin poikkesimme Euroviisuista tuttuun Buranovoon, jossa koettiinkin matkan varsinainen jymy-yllätys: ennakkotiedoista poiketen mummot olivat kuin olivatkin paikan päällä ja järjestivät meille pienen ex-tempore – konsertin ja lämminhenkisen iltateehetken! Mummokuoron keikkatuotoilla rakennetun kulttuuritalon naapurista löytyi myös huopaa ja muita perinteisiä materiaaleja uudenlaisella, usein humoristisella otteella käsittelevän taiteilijan näyttely.
Nukuttuamme vielä yhden yön hotellin mukavuudessa pakkasimme laukkumme ja suuntasimme Iževskistä pohjoiseen Igran hallintopiiriin. Piirikeskuksessa meidät otti vastaan udmurttien satuhahmo Lopšo Pedun ystävineen, jonka tarinaan tutustuimme tarkemmin paikallisessa kotiseutumuseossa. Käsityökeskuksessa meille esiteltiin udmurteille tyypillisiä pöytäliinakankaita, joita näyttelystä löytyikin kokonaista sata, sekä pajunpunontaa ja tuohitöitä, joita pääsimme itsekin kokeilemaan. Igran lähistöllä vierailimme Siperian vankikuljetusten museossa. Ennen rautateiden aikakautta noin 30 km päivämatkoja jalan kulkeneet vankikolonnat olivat yöpyneet tässä rakennuksessa, jonka hirsistä vielä löytyi vankien salaa kaivertamia puumerkkejä. Maistelimme vankipuuroa ja kokeilimme heidän käyttämiään kahleita sekä mietimme paitsi vankien, myös etappimajoituksen ylläpitoon velvoitettujen talonpoikien kohtalon kovuutta.
Igran piirikeskuksesta jatkoimme matkaamme kohti Sepin kylää, jossa meillä oli mahdollisuus yöpyä paikallisen perheen vieraina ja tutustua udmurttikylän arkielämään. Vastaanotto kylän kulttuuritalolla oli lämmin, ja toimelias emäntämme esitteli ylpeydellä kyläänsä ja sen monipuolista toimintaa. Illan mittaan tutustuimme niin pontikankeittoon kuin perepetš-piirakoiden leivontaan, ja halukkaat pääsivät myös itse kokeilemaan herkullisten piiraiden rypyttämistä. Matkan pölyt pestiin banjan (=sauna) lempeässä lämmössä ja iltaa istuttiin vielä pitkään omaan maan herkkuja notkuvan pöydän ääressä, keskustelun polveillessa aiheesta toiseen. Paljon suomalaisille ja udmurteille yhteistä löytyikin sekä perinteisistä maaseudun tavoista että mieltä askarruttavista nykymaailman ilmiöistä.
Aamulla herättyämme talon ohi laitumelle kulkevien lehmien ammuntaan, lähdimme haikeina takaisin kohti Iževskiä ja lentokenttää. Paluu helteisestä Udmurtiasta sateiseen Pietariin vei ajatuksia jo kohti arkea, mutta kertailimme matkan tunnelmia vielä Allegro-matkan ajan. Harvinainen kohde ja monipuolinen ohjelma tarjosivat paljon uutta koettavaa myös kokeneemmille reissaajille. Suosittelen lämpimästi tarttumaan tilaisuuteen – vastaava matka kun on suunnitteilla myös kesäksi 2014!
Milka Pääkkönen
Kirjoittaja testasi, että metrolla ja nopsilla jaloilla vaihto Pietarissa Suomen asemalta Moskovan asemalle kestää 15 minuuttia. Taksilla taas jopa 2,5 tuntia.