Rjumotšnajalle ei oikeastaan ole suomennosta. Rjumka on suomeksi shottilasi ja rjumotška on hellittelymuoto siitä. Rjumkaan mahtuu 100 grammaa votkaa.
Suomennosta hakemalla haettaessa pystybaari on liioittelua – kyllähän niissä satunnaisesti on myös istumapaikkoja - ja drinkkibaaria siitä ei saa rajattomalla kaunistelullakaan. Olkoon se siis rjumotšnaja.
Rjumotšnajaan ei tulla syömään, eikä oikeastaan juomaankaan. Useimmat ottavat viidenkymmenen tai sadan gramman paukun votkaa ja jonkin suolaisen pikkupurtavan. Rjumotšnajan mukavin puoli on se, että sinne voi tulla koska vaan. Kukaan ei katso pitkin nenänvarttaan tai paheksuen, vaikka olisi arkipäivä tai sunnuntaiaamu. Neuvostoaikaan rjumotšnajassa ei ollut sallittua myydä pelkkää votkaa, vaan annokseen kuului myös leipäpalanen päällyksineen. Vaikka Neuvostoliiton romahtamisen myötä, länsituulten puhaltaessa rjumotšnojoista vain vahvimmat ovat pysyneet hengissä voi niistä silti vieläkin löytää tipan mennyttä aikaa.
Rjumotšnajan juuret juontavat siis kauas neuvostoaikaan ja senkin taakse. Kyseiset juottolat eivät ole oikein koskaan nauttineet hyvästä maineesta, eikä niitä ole pidetty nk. paremman väen pistäytymispaikkana. Ennemminkin niihin on tultu nopeasti korjaamaan edellisen päivän juopottelun aiheuttamaa olotilaa niissä tapauksissa, jos rahavarat eivät salli kokonaisen korjaussarjan hankintaa tai jos tuntuu siltä, että pullo on liikaa. Rjumotšnajaan voi myös tulla ottamaan nopean vahvistavan paukun töiden jälkeen tai ennen illan rientoja. Ja kyllä, rjumotšnojoista saa paikasta ja valikoimasta riippuen toisinaan myös miedompia juomia ja tietysti runsaasti erilaisia mehuja, joilla huuhdella votka kurkusta alas.
Rjumotšnojoita on Pietarissa edelleenkin runsaasti – ne täytyy vain löytää. Pietarin votkamuseon yhteydessä oleva Rjumotšnaja numero 1 on valitettavasti ravintola. Eräs autenttinen rjumotšnaja sijaitsee lähellä Kapina-aukiota, Vosstanija-kadulla. Paikan palvelu on sujuvaa ja kärsivällistä, mutta ilmanvaihto ja wc puuttuvat tyystin. Nämä ovat kylläkin vain sivuseikkoja – oikean rjumotšnajan henkeen kuuluukin, että paikkaan ei tulla asumaan.
Suomalaisten rakastamalta Vasilinsaarelta, aivan Vasileostrovskaja-metroaseman liepeiltä löytyy tiettävästi ainakin kaksi rjumotšnajaa. Ne henkivät nostalgiaa, elämän raskautta ja samalla votkan tuomaa hetken keveyttä.
Parin paikallisen herran mielestä ei ole yhtä oikeaa tapaa pistäytyä rjumotšnajassa – kaikkihan riippuu tilanteesta, päivästä ja ilmanpaineesta! Uskokaamme siis asiantuntijoita. Tunnelma rjumotšnojoissa on aito ja konstailematon, ja hetken tuntuu jopa siltä, ettei ikinä haluaisi palata tylsään ja harmaaseen Suomeen, vaan vajota tuohon hetkeen ja keskusteluun Venäjän tilasta, teiden ylläpidosta ja laittomasta maahanmuutosta. Hyvästi paha maailma, vielä viisikymmentä grammaa!