Ajelua pitkin maaseutua
Hää-aamu Mordvassa, Sabantshejevon kylässä. Yhtä aikaa kaikki heräsivät, peseytyivät ja valmistautuivat. Aamiaista syötiin yhdessä – ruuan lisäksi myös vodkaa ja pontikkaa oli tarjolla aamupalasta lähtien. Sitten lähdettiin viemiset mukana – ”hääkimppu” eli havupuun oksa, johon oli kiinnitetty jaoton määrä kankaisia omenankukkia. Jaollinen lukumäärä toisi huonoa onnea. Lisäksi otettiin mukaan kolme hääkurnikkaa – suuria riisi- ja munatäytteisiä, koristeltuja pyöreitä leipiä. Pihalla sulhasen sukulaisnaiset lauloivat lähtölaulun ja sitten käytännössä koko hääväki lähti koristeltujen autojen saattueessa morsiamen hakuun. Kotiin jäivät vain sulhasen äiti ja muuta naisväkeä. Itse päädyin autoon, jossa istui hääkuvaaja. Kuskiksi oli valittu ilmeisesti kylän raskasjalkaisin mies, sillä kuvaajan käskystä ajettiin milloin muiden autojen rinnalla, milloin kaasutettiin pitkälle etumatkalle odottamatta saapuvaa autosaattuetta. Vauhti oli hurjaa, turvavöistä ei tietysti puhettakaan ja reissun puolivälissä kuskillekin alkoi jo maistua vodkaryypyt.
Morsianta ostamassa
Noin viidenkymmenen kilometrin rallin jälkeen saavuttiin Medajevon kylään, jossa oikea kohde oli jo kaukaa tunnistettavissa ”Täällä asuu morsian”-kyltistä ja ilmapalloista. Sulhanen saattoväkineen purkautui autoista ja törmäsi ovella vastaanottokomiteaan, morsiamen ystäviin ja sukuun. Morsian ei lähde kotoaan noin vain, vaan hänet täytyy ”ostaa”.
Se tapahtuu sulhasen ja saattajien suorittamien tehtävien, kysymysten ja kilpailujen kautta. Ja kyllä yhdessä tehtävässä ihan rahaakin kerättiin. Asiaan kuului hyvässä hengessä tapahtuva kovaääninen kaupankäynti morsiamesta ja sulhasen puolelta leikkimielinen uhoaminen morsiamen ryöstämisestä, jos morsianta ei suosiolla annettaisi. Periaatteessa tämä olisi voinut onnistuakin, sillä näissä häissä sulhasen lähipiiriä oli selvästi morsianta enemmän läsnä. Jokaisen tehtävän suorittamisen jälkeen hääväki päästettiin etenemään hiukan sisemmälle taloon. Lopulta, talon perimmäisestä nurkasta löytyi itse morsian ja lopputehtävien sekä morsiamen äidin siunauksen jälkeen ”osto” oli suoritettu ja tuleva hääpari pääsi hetkeksi istahtamaan toistensa viereen sampanjalasi kädessä.
Automatka jatkui. Morsian kaasoineen istuivat saattueen etummaiseen autoon ja sulhanen seuraavaan. Nyt ajettiin rekisteröimään avioliitto piirikeskus Atjashevoon, jossa sijaitsi alueen ZAGS eli maistraatti. Toimituksessa oli – kristillinen viitekehys pois lukien — yllättävänkin paljon suomalaisiin kirkkohäihin kuuluvia osioita: hääpari saapui saliin tutun häämarssin (taa-daa-da-daddadadda-daa-daa-da-daa…) kaikuessa (tosin stereoista). Tämän jälkeen rekisteröijänainen luki kaavaan kuuluvat alkutekstit ja kysyi vuorotellen hääparilta, tahtoivatko nämä ottaa toisensa puolisoiksi. Kun suostumus oli ilmaistu, bestman ja kaaso levittivät ”häämaton”, jonka päälle hääpari kävi seisomaan. Liitto virallistui allekirjoituksilla rekisteröintitodistukseen. Tämän jälkeen laitettiin sormukset molempien (!!!) oikeaan nimettömään. Sitten tanssittiin häävalssi ja lopulta hääpari sai luvan suudella toisiaan yleisön huutaessa gorko, gorko (katkeraa, katkeraa). Ulkona muodostettiin käytävä molemmin puolin ovea ja hääparin saapuessa heitettiin ilmaan ruusun terälehtiä. Ennen matkan jatkumista hääpari kävi vielä tavan mukaan vielä valokuvauttamassa itsensä suuren isänmaallisen sodan muistomerkillä.
Luulin, että nyt siirryttäisiin pikkuhiljaa varsinaiseen hääviettopaikkaan, mutta mitä vielä. Taas lähdettiin ajelemaan ympäri seutukuntaa, ja nyt hääpari sai jo yhdessä istua letkan ensimmäiseen autoon. Ensimmäinen pysäkki oli Atjashevon piirin suuri maantiekyltti. Sen vierellä hääpari joi sampanjaa ja lopuksi viskasivat lasit päin kylttiä. Morsiamen lasi ei rikkoutunut ensimmäisellä kerralla, mitähän siitäkin pitäisi tulkita. Matka jatkui nyt takaisin lähtöpisteeseen, sulhasen kotiin, josta pari sai vielä sulhasen äidinkin vahvistuksen liitolle. Kun sulhasen äiti ja loppusukukin oli saatu autoihin, päästiin viimein lähtemään ravintolaan, joka sijaitsi aivan aiemmin
mainitun ZAGSin vieressä.
Ravintolassa 100 häävierasta asettuivat pitkiin pöytiin ja seinänvierusloosseihin. Päädyssä istui hääpari, vanhemmat ja kaaso ja bestman. Ohjelmaa veti ilmeisesti ostopalveluna hankittu juontaja ja musiikkivalinnoista vastasi ersäläinen popmuusikko Bakiz Bidjai (Viktor Tshitshaikin). Pöydät oli valmiiksi katettu täyteen ruokaa, varmaankin parisenkymmentä lajia leipää, salaatteja, leikkeleitä, lihaa, kalaa, hedelmiä jne. Ruoka-astiat ovat yhteiskäytössä ja jokainen lastaa sieltä lautaselleen omalla haarukallaan. Suomalaiseen ylihygieniaan tottuneelle tämä voi olla alkuun pikkushokki, mutta parin päivän jälkeen vatsan totuttua bakteerikantaan alkaa arvostamaan sitä, että pystyy syömään käytännössä mitä vain ilman pelkoa vatsataudista.
Maljasta toiseen
Häät Mordvassa eivät totisesti sovi sille, joka haluaisi juoda alkoholia vain vähän ja sivistyneesti. Heti alkuun otettin eräänlainen «alkukiri», jotta tunnelma saatiin kattoon. Hääparin molemmat vanhemmat, bestman ja kaaso, mummot ja kummisedät pitivät kukin lyhyen onnittelupuheen ja jokaisessa välissä juotiin piripintaan täytetty vodkaryyppy sekä huudatettiin Gorko, gorko -huudoin hääpari suutelemaan.
Olin aavistanut, että häissä juodaan paljon ja niinpä kohtuuden säilyttämiseksi yritin jos jonkinlaista vippaskonstia, huonolla menestyksellä: Keino 1 Puoleen väliin. Pyyntö kaataa lasi vain puoleen väliin kaikui kerta toisensa jälkeen kuuroille korville. Keino 2 Vuorokerroin. Pyyntö juoda vain joka toinen onnittelumalja onnistui silloin tällöin, hämmästelevien katseiden saattelemana, mutta siltikin tahti muodostui hurjaksi. Keino 3 Feikkijuonti. Kun muut vieraat alkavat humaltua, on mahdollista esittää ikäänkuin juovansa maljan, kuitenkin palauttaen täysi lasi salavihkaa pöydälle. Tästä kiinnijääminen kuitenkin voidaan kokea suurena loukkauksena. Keino 4 pöydänvaihto. Kun hääväelle selvisi, että vieraana oli myös ulkomaalainen, luokseni alkoi virrata jos jonkinnäköistä setämiestä maljankilistelyyn. Yritin pelastautua tästä vaihtamalla pöytää, mutta lääke osoittautui tautia pahemmaksi, sillä uusissa pöydissä piti kuitenkin kilistää erikseen jokaisen uuden tuttavuuden kanssa. Keino 5 Totaalipako. Lopulta oli pakko piiloutua hetkeksi levähtämään kylmään eteiseen rappusten alle. Tämäkin toimi vain hetken, ennenkuin minua alettiin etsimään. Täysin toimivaksi osoittautui vain vieressäni istuneen nizhninovgorodilaisen miehen Keino 6 Totaalikieltäytyminen. Tämä kuitenkin hyväksytään vain äärimmäisen painavilla syillä, kuten uskonnollisella vakaumuksella. Naapurini kertoi olevansa seitsemännen päivän adventisti ja niinpä hänet jätettiin rauhaan.
Laskujeni mukaan ohjattuja maljannostoja oli parisenkymmentä ja lisäksi monilla vierailla henkilökohtaisia kilistelyjä saattoi kertyä helposti kolmisenkymmentä. Keskimääräisen häävieraan annos oli siis 50 piripintaista vodkaryyppyä. En ole ollut muissa häissä Venäjällä, mutta ainakin minun tavoin vieraana ollut udmurttimies kertoi, että jopa heidän häihinsä verrattuna Mordvan häissä juotiin tolkuttomasti. Vakavasti ottaen, vaikka juhlajuominen varmasti eroaa arjesta, ei ole vaikea löytää ainakin yhtä selitystä Venäjän maaseudun alhaiseen eliniänodotteeseen, etenkin miesten keskuudessa.
Vaikka juominen jäi päällimäisenä mieleen, muutakin ohjelmaa oli. Keskeinen oli lahjanjakokierros, jolla jokainen vieras vuorotellen pudotti tuomisensa lahjakoriin onnentoivotusten (ja maljannoston) saattelemana. Lahjaksi annettiin yleensä rahaa, sitähän jokainen nuoripari kipeimmin tarvitsee. Lahjojen jaossa sai myös viitteitä Mordvan etnisestä tilanteesta. Monet vieraat esittivät toivotuksensa paikallisilla kielillä, ersäksi tai mokshaksi. Loppukierroksesta eräällä miehellä kärähti hihat ja hän nousi pauhaamaan: «Ersät ja mokshat, hillitkää itsenne ja rauhoittukaa! Kunnioittakaa muita ja käyttäkää kieltä (venäjää), jota kaikki osaavat.» Niin vain äidinkielten käyttäminen kuumensi tunteita jopa Atjashevon piirissä, jonka kuulemma on maailman ersäläisintä aluetta.
Ohjelmassa oli myös samantyyppisiä hauskoja leikkejä kuin suomalaisissakin häissä. Esimerkiksi anopit pistettiin seisomaan selin ja heidän piti tunnistaa oman vävyn tai miniän sanoma lause «minä rakastan sinua anoppi» muiden leikin osallistujien joukosta. Toinen hauska ohjelma oli sulhasen ystävien ääninauhan säestämänä esittämä Tshaikovskin Joutsenlammen Joutsenten tanssi, jossa nuorukaiset vuorotellen lentelivät piirissä, laskeutuivat lampeen, taivuttelivat kaulojaan ja hypähtelivät. Loppuillasta ohjelmaan ilmestyi myös pikkutuhmia leikkejä: Naispuoliset vieraat kilpailivat juontajan ohjaaman siitä, kuka nopeiten löytäisi ensin miehen solmion, sitten vyön, paidan ja lopulta housut. Lopuksi riisutut miehet kilpailivat pareineen siitä, kuka esittää kaikkein eroottisimman tanssin.
Tärkeässä roolissa oli muutenkin tanssiminen, joka jatkui villinä myöhäiseen iltaan vuoroin venäjänkielisen ja ersänkielisen tanssipopin tahdissa. Ilta päättyi kynttiläpiiriin, jonka keskellä olleelle hääparille vielä kerran onnea toivotettiin. Tämän jälkeen hääväki poistui yhteiskuljetuksella kukin majapaikkaansa.