Venäläiset nauravat paljon ja tykkäävät laskea leikkiä. Venäjällä huumorintaju on arvokas voimavara, sillä monien hankaluuksien maassa ei selviydy ilman sitä. Venäläiset uskovat voittavansa vaikeudet niitä pilkkaamalla.
Ehkä sen takia Venäjällä on paljon erilaisia humoristisia tv-ohjelmia sekä monet harrastavat sketsiesitysten tekemistä. Jokaisessa syrjäisessäkin venäläisessä kaupungissa on Iloisten ja kekseliäiden kerhoja (venäjäksi ja tässä tekstissä lyhennetty KVN).
KVN-liike on ollut hyvin suosittu Venäjällä jo yli 50 vuotta eli siitä lähtien, kun samannimisen tv-ohjelman lähetykset alkoivat. Kuuluisa tv-juontaja Aleksandr Masljakov on vetänyt sitä vuodesta 1964 alkaen. Peliin ottivat alun perin osaa opiskelijat, mutta vähitellen KVN levisi kaikkialle Venäjälle. Peli kasvatti suosiotaan erityisesti perestroikan aikana, silloin KVN-joukkueita alettiin koota kouluissa, lastenleireillä, korkeakouluissa sekä melkein kaikissa yrityksissä.
KVN- peli koostuu muutamista kilpailuista, joissa tiimit kilpailevat toisiaan vastaan vitsikkyydessä. Heidän pitää valmistaa etukäteen hauskoja, mm. musiikki- ja tanssiesityksiä sekä vastata nopeasti ja hassusti yllättäviin kysymyksiin. Huumorintajuisista ihmisistä koostuva tuomaristo antaa arvosanat joukkueiden esityksistä. Yleensä joukkueiden jäsenet tekevät käsikirjoituksensa itse, mutta TV-ohjelmassa esiintyvillä tiimeillä on usein ammattilaisia taustajoukoissa. KVN-ohjelma lähetetään valtion pääkanavalla parhaaseen katseluaikaan, ja sen pitää olla miljoonia katsojia houkutteleva korkealaatuinen show.
Nykyään Venäjän KVN-liigassa on vain 7 tuhatta virallisesti rekisteröitynyttä KVN-tiimiä, mutta kuten sanottu, on joka kaupungissa monta joukkuetta, jotka eivät kuitenkaan ole ilmoittautuneet liigaan. Tiimin kokoamiseen ei tarvita mitään virallista lupaa, tämä on vain hauska esitys.
70-luvulla KVN-tv-ohjelma kiellettiin, koska esiintyjät pilkkasivat usein Neuvostoliiton yhteiskuntaoloja ja ideologiaa. Vuonna 1986, perestroikan alussa ohjelma syntyi uudelleen. KVN:ää alettiin pelata ulkomailla, kuten Yhdysvallassa, Israelissa, Saksassa ja kaikkialla, missä asuu venäläisiä maahanmuuttajia. Suomessakin on KVN-tiimejä, mutta minulla ei ole tarkempaa tietoa niistä.
Minun kotikaupungissani, Karjalan Pitkärannassa hauskin oli piirinsairaalan tiimi, jossa esiintyi minun äitinikin. Sairaalan ylilääkäri, Karjalan tasavallan kunnioitettu johtaja, tuli mielellään katsomaan kaikkia tiimin esityksiä. Minä itse esiinnyin lavalla sekä käsikirjoitin sketsejä ja vitsejä selluloosatehtaan ja paikallisen median tiimeissä. Me kilpailimme opettajien, kaupunginhallituksen ja rakennusyrityksen joukkueita vastaan. Lisäksi olen ollut tuomariston jäsenenä koululaisten KVN- peleissä.
KVN-esityksen tekeminen ei ole helppo homma. Pitäähän yleisö saada nauramaan. Pitää koota hyvä tiimi, houkutella siihen hauskoja, luovia ja esiintymiskyvykkäitä ihmisiä, jotka ovat valmiit uhraamaan vapaa-aikaansa, vaivaamaan päättään vitsien keksimisellä ja harjoittelemaan iltamyöhään. Sitä varten on oltava paljon energiaa, omistautumista sekä omaisten kannatusta. Mutta tiimin tunnelma, yleisön riemu ja aplodit niitä korvaavat!
Tässä joitakin pätkiä eri vuosien KVN-mittelöistä:
Ossetian KVN-tiimi Piramida: Tyttären sulhaset
Tomskin joukkue Maksimum: Nykyaikainen moskovalainen perhe
Pjatigorskin tiimi Pjatigorsk: Sotavanki
Irkutskin Raisy: Punahilkka (bandiittielokuva Bumerin tyyliin)
Triod i Diod Smolenskista: Ihmisen anatomian koe yliopistolla
Ilona Lipatova
Kirjoittaja on Pitkärannasta Suomeen muuttanut toimittaja