Mitkä ovatkaan venäjän kielen jännimmät, kauneimmat ja parhaimmat sanat? Melkein kaikilla kieltä opiskelleilla tuntuu olevan omat lempisanansa tai -lausahduksensa. Tässäpä niistä muutama!

Tiina Ynnilä:
Mun suosikkini on ёлки-палки(jólki-pálki, huuhdahdus, suomeksi suunnilleen vaikkapa ”voihan nenä!”). Sen opin heti Venäjän alkeiskurssilla ja se on kulkenut mukavasti mukana matkassa vuodesta toiseen. Kun sen aina välillä möläyttää venäläiselle, aiheuttaa se hauskaa hilpeyttä.
Toinen suosikki on ilmaisu скоро будет (skóro búdet, skoro on suomeksi ’pian’, budet on olla-verbin futuuri, eli ’pian koittaa/tulee’). Tykkäsin, kuinka Ryszard Kapuściński kirjassaan Imperiumi loi siitä oman ismin, skorobuddismin. Olen itsekin skorobuddisti!

Sonja Kortelainen:
Suosikkisanani on tällä hekellä душно (dúšno). Se on ensiksikin mukavan pehmeä lausuttava, mutta ennen kaikkea kuulostaa mielestäni juuri siltä mitä tarkoittaakin: tukahduttavan kuumalta ja kostealta ja vähähappiselta. Onko sitten Suomen pohjoinen sijainti (ja viimaiset torpat ;) syynä siihen, että näitä asioita ei suomeksi voi yhdellä sanalla kuvata…

Tiia Moilanen:
Minun lempisanani venäjän kielessä on колокол-sanan (kólokol, kello, siis esim. kirkonkello, ei aikaa näyttävä) monikko колокола. Paino on sanan viimeisellä tavulla, lausutaan siis suunnilleen ’kalakalaa’. Se jotenkin vain kuulostaa niin soinnikkaalta! Nykyään tuosta sanasta tulee mieleen myös Oleg Gazmanovin mahtipontinen laulu Moskva, joka soi Leningradin asemalla aina Tolstoi-junan saapuessa Moskovaan :)

Karoliina Mölsä:
Достопримечательность (dostoprimetšátelnost), nähtävyys — harjoittelin tämän pitkän sanan lausumista opiskeluni alkutaipaleella, siksi se on jäänyt mieleeni. Sana on pitkä ja siinä on ainakin kahden sanan liitos sekä suffiksipääte -ность. Mielestäni sana ei millään tavalla viitannut nähtävyyteen eikä sitä ollut helppo muistaa. Näköjään se teki kuitenkin jollain tavalla minuun «vaikutuksen», kun se tuli ensimmäisenä mieleeni.

Фото liveinternet.ru