Markkinointi on aggressiivisempaa kuin Suomessa on totuttu. Olin sopinut Pietarilaisen softatalon kanssa tapaamisen, jonka tavoitteena oli selvittää olisiko kyseinen firma sopiva meidän tulevaisuuden tarpeisiimme. Tapaaminen meni totuttujen kuvioiden mukaisesti. Minä esittelin lyhyesti meidän yhtiömme ja yleisellä tasolla minkälaisia tarpeita meillä mahdollisesti olisi jatkossa. Softafirman edustajat puolestaan esittelivät omaa yhtiötään ja osaamistaan. Tapaaminen alkoi olla loppupuolella ja minä valmistuin poistumaan. Toinen softafirman edustajista totesi, että nyt sitten on vielä tärkein tekemättä. Minä kysymään, että mikähän se mahtaa olla. Edustajan mukaan oli vielä sopimatta mitä palveluita ostamme ja millä aikataululla. Minä menin ymmälleni. Nopea kelaus mielessä mitä oli sovittu tapaamisen luonteesta. Olin varma, että olin selittänyt asian selkeästi. Kyseessä oli vain yhtiöön tutustuminen. Tässä vaiheessa en vielä tuntenut venäläisten kaupankäyntitapoja, joten minua lähinnä otti päähän tällainen kömpelö palveluiden tyrkytysyritys.
Kävimme Pietarissa sopimassa erään yrityksen kanssa pienimuotoisen alustavan tarkastuksen suorittamisesta yhtiömme tiloissa. Kysymys olisi siis alustava arviointi mahdollisesti tehtävää tulevaa yhteistyötä varten. Pietarin palaverin yhteydessä meille yritettiin samalla kertaa tyrkyttää huomattavasti laajempaa kokonaisuutta kuin mihin meillä oli tarvetta. Korostimme, että meillä ei ole tarvetta mihinkään muuhun kuin siihen asiaan, josta tulimme alustavasti puhumaan. Sovittiin, että meillä tulee käymään yksi asiantuntija, joka tekee alustavan arvion tilanteesta.
Päivää ennen vierailijan tuloa ilmoitettiin, että asiantuntija tulee autokuskin kanssa (mikä on siis Venäjällä yleinen tapa). Pieni yllätys oli sitten se, että vierailijoita olikin kahden sijasta neljä. Asiantuntijan, joka oli siis tilattu, ja kuskin lisäksi paikalle paukkasi kaksi muuta ihmistä. Tulkki (jota ei olisi tarvittu) ja asiantuntija alalta, jota oli kaupattu Pietarin palaverin yhteydessä, ja josta olimme ehdottomasti kieltäytyneet. Tilanne oli hankala. En voinut missään tapauksessa kuljeskella ympäri firmaa niin ison porukan kanssa. Joten kuski ja ylimääräinen asiantuntija istuivat pari tuntia ruokalassa kun me muut teimme kierroksen.
Yhteistyöstä ei tullut sitten mitään. Ainakin yksi syy yhteistyön kariutumiseen oli ylimääräisen asiantuntijan tuominen paikalle, vaikka olimme kieltäytyneet kyseisestä palvelusta. Kierroksen loppupuolella minulla oli hetki aikaa jutella venäläisen tulkin kanssa ja kysyin miksi he tekivät näin (ylimääräisen ekspertin lähettäminen),vaikka olimme kieltäneet. Hän selitti asian hyvin ja lyhyesti.
Venäjällä asiakkaan EI merkitsee vasta neuvottelujen aloitusta.
Suomessa tämäntyyppinen markkinointi ei ole kovinkaan tehokasta.
Auto kuljettajineen Venäjällä tuntuu olevan tavallista,että melko pienelläkin firmalla on käytössä auto kuljettajineen. Auto voi olla Ladan rämä, mutta auto kuitenkin (joku voi olla erimieltä siitä onko Lada auto).
Totuuden ja valehtelun välinen ero kuin veteen piirretty viiva
Tämä toteamus pitää paikkansa eritoten Toverilandiassa. Taas kerran täytyy korostaa, että yksilöiden välillä myös Venäjällä on valtavia eroja.
MUTTA aivan liian usein törmää työn kannalta hankaliin tilanteisiin. Kysyttäessä onko aikaisemmin sovittu asia hoidettu saa vastauksen: on hoidettu.
Kun h-hetki sitten on käsillä ja olisi todella tarvetta asiaan, joka olisi pitänyt olla hoidettu, niin täytyy vain todeta, että homman hoitamista ei ole edes aloitettu.
Perussääntö : Tarkista, tarkista uudestaan jotakin toista kautta ja käy sitten henkilökohtaisesti paikanpäällä.
Yksi syy yllä olevaan ilmiöön on ilmeisesti venäläisten tapa tulkita asia hoidetuksi. Jos minulle (olen nyt leikisti venäläinen) on annettu tehtäväksi ostaa PC. Teen PC:n hankkimiseen liittyvät dokumentit. Annan tarvittavat dokumentit henkilölle, joka on vastuussa ostamisesta. Olen tehnyt siis osuuteni. Ketjua voisi vielä jatkaa. Ihminen, jonka vastuulla on yrityksen hankinnat, delegoi tehtävän alaiselleen, joka sitten soittaa PC:n myyvään yritykseen ihmiselle, joka on vastuussa myynnistä, joka sitten delegoi asian alaiselleen , joka sitten ottaa yhteyttä varaston vastaavaan jne. Vaikuttaa siltä, että jokainen näistä henkilöistä, katsoo tehtävän suoritetuksi kun on saanut tehtävän siirretyksi seuraavalle portaalle. Näinhän se (melkein) on Suomessakin, mutta jostain syystä lopputulos on Toverilandiassa useammin heikompi.
Ilmeisesti ero suomalaisten ja venäläisten välillä on siinä 1. nakituksessa. Suomessa kaveri, jolle annetaan se PC:n hankinta, todennäköisemmin pitää huolta, että koko lopputulos on haluttu. Jos joku keksii paremman selityksen olen kiinnostunut kuulemaan.
Tasapuolisuuden nimessä täytyy todeta, että Venäjällä paikkakunnalla, jossa työskentelen pääasiassa, asiat hoidetaan aivan yhtä hyvin/huonosti kuin rakkaassa kotimaassamme. Johtuuko se siitä, että yhteistyötä länsimaalaisten kanssa on tehty pitkään, vai onko meillä vain tavallista parempaa työntekijämateriaalia. En tiedä.
Tapoihin ja elämiseen liittyviä eroavaisuuksia. Osa 1
Tapoihin ja elämiseen liittyviä eroavaisuuksia. Osa 2