Muistiinpanojen tekeminen Yhteistyöpalaveri on ohitse. Suomalaiset kokoontuvat setvimään keskenään palaverin antia. Projekti ei etene halutulla tavalla. Syy on selvästi venäläisen projektipäällikön. «Kaveri ei tunnu ottavan vakavissaan meidän korjausehdotuksia. Eihän se edes kirjoita muistiin ehdotuksiamme!»
Kiinnittäkääpä asiaan huomiota työskennellessänne Venäjällä. Muistiinpanoja tehdään paljon vähemmän kuin meillä Suomessa. Meillä kaveri osoittaa paneutuvansa asiaan sen vaatimalla vakavuudella kirjoittaessaan mahdollisimman paljon asioita muistiin. Venäjällä kaveri ilmeisesti samalla toiminnalla osoittaisi muistinsa rappeutuneen.
Sanat «ei» ja «kyllä» Sanat «kyllä» ja «ei» käsitetään eri tavoin eri kulttuureissa. Suomessa sanat «kyllä» ja «ei» ovat yleensä ehdottomia, kun taas Venäjällä eivät ole. Venäjällä sanaan «ei» voi sisältyä vihje «ehkä». Venäläinen helposti automaattisesti vastaa «ei». Tämä kannattaa usein ottaa vain keskustelun avauksena. Suomessahan saattaa olla jopa epäkohteliasta jatkaa esimerkiksi palvelun tarjoamista, kun asiakas on selvästi sanonut «ei». Venäjällä «njet» vastauksen saatuaan kannattaa jatkaa puhetta, ääntä ei saa nostaa, eikä saa hiiltyä, vaan toistaa haluamansa asia. Ensimmäiset «ei»- tai «kyllä»-sanat eivät siis välttämättä ole lopullisia. Huomioitava on myös, että «njet» voi ehkä tarkoittaa pienen kiihokkeen, lahjan tarvetta.
Keskustelu Seurustelu on venäläisille tärkeä osa elämää. Pitkiä ja avomielisiä keskusteluja voi syntyä missä ja milloin vain. «Small talkia» ei harrasteta. Suomalaisten keskusteluissa tauko ei häiritse puhujia, vaan se merkitsee keskustelijoiden keskinäistä kunnioitusta ja valmiutta kuunnella toista loppuun saakka. Venäläisistä keskustelun taukoaminen taas on epämukavaa. Hiljaisen hetken sattuessa on mahdollisimman pian löydettävä uusi keskustelun aihe. Suomalaiselle syntyykin usein vaikutelma, että venäläset haluavat hallita keskustelua ja puhua vain odottamatta puhekumppanin vastausta. Ulkomaalaisen korvissa venäläinen keskustelu on usein kaaos, jossa keskustelijat hyppivät aiheesta toiseen eivätkä käsittele ainuttakaan aihetta loppuun. Venäläiselle keskustelun prosessi on tärkeä, kenties tärkeämpi kuin sen sisältö tai pääseminen tiettyyn tulokseen.
Sormuksen käyttö Naimisiin mennessä Venäjällä sormus laitetaan OIKEAN käden nimettömään. Erotessa on tapana siirtää se vasempaan käteen. Homma on siis päinvastoin kuin Suomessa (paitsi Suomessa sormus lentää eron jälkeen mäkeen) , ja useimmat suomalaiset/venäläiset eivät tiedä naapurimaan tapaa pitää sormusta. Tästä seuraa joskus hauskoja väärinkäsityksiä.
Kotiavaimet Saimme lainaksi tuttavan asunnon Pietarissa yhdeksi kesälomaviikoksi. Asuntoon pääsemiseksi tarvittiin yksi elektroninen kulunvalvontanappi ja 5 avainta. Napilla aukaistiin ulko-ovi. Hissillä viidenteen kerrokseen, jossa avattiin puinen ovi kyseisen kerroksen asuntokäytävään. Käytävä oli jaettu kahteen osaan ovilla. Toisella avaimella avattiin teräksinen väliovi meidän puolelle. Kolmannella ja neljännellä avaimella avattiin kaksi ulonmaisen kotioven lukkoa ja viidennellä avaimella avattiin sitten sisinmäinen kotiovista. Voitte kuvitella, että vienpä roskat ulos-operaatio kestää lukkojen kanssa vähän kauemmin kuin kotona. Entä kun on kiire ulos, esimerkiksi tulipalo.
Tätä taustaa vasten ei sitten olekaan ihmeellistä, että lähes joka kerta kun meillä on vieraita käymässä Suomessa he ihmettelevät sitä, että yhdellä ja samalla avaimella avataan kotiovi, ulko-ovi ja yhteisen saunan ovi. Kaksi kertaa on käynyt niin, että jonkin aikaa asiaa mietittyään vieras on kysynyt.
— Yhdellä avaimella voi siis avata kaikki ovet?
— Näin on, olen vastannut
— Siis pääset omalla avaimellasi jokaiseen asuntoon?
— Näin on.
— ????????????
— Me suomalaiset olemme rehellistä kansaa.
Toki myöhemmin selvitän sarjoituksen käytön.
Silmälasit Kiinnittäkääpä huomiota Venäjällä käydessänne silmälasien käyttöön. Niitä käytetään paljon vähemmän kuin Suomessa. Onhan tietysti mahdollista, että venäläisillä on parempi näkö kuin meillä suomalaisilla. Epäilen.
Samanikäinen työkaveri ottaa paperin käteen ja pumppaa pari minuuttia löytääkseen oikean etäisyyden paperille.
Toiselle työkaverille sanoin, että odotan ruokalassa. Työkaveri häpeillen kysymään, että missä siellä kun ei oikein pysty ovelta tunnistamaan minua muista ihmisistä (en minäkään pysty ilman silmälaseja).
Oltiin huristeltu parituntia maanteitä Uzbekistanissa nopeusmittari luonnollisesti jossain toisella sadalla heiluen. Nuokuin puoliunessa etupenkillä kun kaverini (kuljettaja) pyysi apuani.
— Voisitko lukea kyltit minulle.
Kyseessä oli moottorieillä käytettävät kissan kokoisilla kirjaimilla kirjoitetut ohjekyltit.
Turha kai sanoakaan, että nuokkumiset loppuivat siihen.
Selvittelin syitä silmälasittomuuteen:
Turhamaisuus on yksi syy aivan siis kuin meilläkin. Tämä koskee etenkin naisia. Jos laseilla arvot heiluu jossakin +/- viiden kohdalla ne ovat paksut. Nykyisin tekniikka mahdollistaa ohuiden linssien tuottamisen, mutta venäläisen mittapuun mukaan ne ovat usein liian kalliit.
Miehillä silmälasien käyttö tulkitaan liittyvän vanhenemiseen. Suomessahan onneksi ei ole näin, vaan silmälasit yhdistetään älykkyyteen.
Laseja ei käytetä mielellään, koska uskotaan silmälihasten veltostuvan ja käyttäjän tarvitsevan jatkuvasti vahvempia laseja. Näihän meillä täällä Suomessa käy. Olisi muuten mukava tietää, onko syytä välttää silmälasien käyttöä edellä mainitusta syystä.
Tapoihin ja elämiseen liittyviä eroavaisuuksia. Osa 1