Ollessamme erään kerran venäläisen ystäväni kanssa lähdössä rautatieasemalle jouduin hieman hämmennyksiin. Aikaa oli aivan liian vähän, kuten aina matkalle lähtiessä. Siitä huolimatta minut komennettiin istumaan alas, kun olin jo avaamassa ulko-ovea. «Надо присесть на дорогу!» (Nado pris'est' na dorogu!) Istumista ei kestänyt kauan, ainoastaan muutaman minuutin, mutta se tuntui ikuisuudelta.
Tajuntaani ei kuitenkaan mahtunut, että ennen matkaan lähtöä pitää vielä istahdella, vaikka sitten olisi miten kiire. Ehdimme loppujen lopuksi kulkuneuvoon, jossa sain kuulla, että kyseessä on vanha perinne, mutta ystäväni ei tarkemmin osannut kertoa, miksi näin tehdään. Niin vain on tapana. Päätin ottaa selvää asiasta.
Perinne juontaa juurensa kauas historiaan, nk. pakanalliseen aikaan. Silloin uskottiin vahvasti, että joka kodissa asuu kotitonttu, joka pitää huolta kotiväestä ja he tontusta. Kotitonttu tunnettiin nimellä Domovoi (Домовой), joka saattoi joskus olla hiukan pahantahtoinenkin.
Vaikka monet vanhat perinteet ja uskomukset ovat kadonneet, niin istahtamisperinne on jäänyt. Sen käytännöllinen puoli on se, että istahdettaessa rauhassa alas ennen matkaan lähtöä voi vielä muistella tuliko kaikki tarpeellinen mukaan. On myös hyvä rauhoittua ja suunnata ajatuksensa jo tulevaan matkaan. Toinen puoli liittyy Domovoihin. Kotiväkeensä kiintynyt Domovoi ei haluaisi päästää heitä lähtemään. Domovoi näkee kyllä isäntäväen lähtötohinan, mutta nähdessään sitten matkallelähtijöiden istahtavan alas, Domovoi rauhoittuu ja luulee, että kyseessä oli väärä hälytys. Niin isäntäväki pääsee sitten rauhassa lähtemän Domovoin valvovan silmän alta, kun tämä on kömpinyt piiloonsa.
Voisi nimittäin käydä niinkin, että Domovoi lähtee matkalle mukaan, mistä ei hyvä seuraa. Domovoilla kun saattaa olla pahat mielessä ja hän voi tehdä ilkeitä kepposia matkaaville. Niinpä onkin parempi hiukan puijata Domovoita, jotta kaikki sujuisi hyvin.
Jos istahtamisesta huolimatta jotakin unohtui, ei pidä unohtaa, että tuo huonoa onnea palata hakemaan unohtunutta asiaa. Huonon onnen voi silti välttää, kun muistaa pari jippoa, mutta se onkin jo toinen tarina…
Kirjoittaja on useita kertoja törmännyt tähän uskomukseen ja olosuhteiden pakosta joutunut myös itse istahtelemaan lähtökiireen keskellä.