Moskovassa ollessani asuin pari vuotta asunnossa, jonka omisti eläkeläismummo Galina Jurjevna. Vuokraemäntä oli todella kiinnostunut elämästäni ja oli aina valmis antamaan hyviä neuvoja asioideni järjestelemiseksi.
Venäjällä vuokra maksetaan yleensä käteisellä. Minunkin piti vierailla Galina Jurjevnan luona säännöllisesti ja kuunnella hänen tarinointiaan joskus tuntikaupalla. Alku meni ihan mukavasti, mutta vähitellen jutut alkoivat rassata. Venäjällä on tapana puuttua toisten asioihin ja antaa neuvoja jopa vieraille ihmisille kadulla paljon hanakammin kuin Suomessa, minä en ollut tottunut sellaiseen.
Asuntoni oli kivalla paikalla, matkalla metroasemalle sai ihastella tätä juuri kunnostettua neukkupatsasta!Galina Jurjevna oli tehnyt elämäntyönsä lääkärinä, joten usein neuvot koskivat terveyttä. Kerran kurkkuni oli hieman käheä, emäntä antoi yhteystiedot tuntemalleen parantajalle, joka antoi hoitoa radioaktiivisilla kuumilla kivillä… Jostain syystä en käyttänyt hyväkseni tätä loistavaa tarjousta! Emännältä kuulin myös, että leivän päälle kuuluu laittaa aamupalalla voita ja sen päälle hunajaa, näin on terveellisintä! Muita vaihtoehtoja on turha esittää, sillä Galina tietää vakaasti olevansa oikeassa.
Sain tietenkin myös pukeutumisneuvontaa. Galina Jurjevnan mielestä musta villakangastakki ei sopinut minulle ollenkaan. Violettia ei kannata käyttää, sehän on vanhanpiian väri! Hänen mielestään olin tietysti myös liian laiha. Erityistä ihmetystä aiheutti se, etten juurikaan laittanut ruokaa kotona, söin näet päivittäin työpaikan ruokalassa ja viikonloppuisin yleensä ulkona. Miten ihmeessä nainen voi elää kokkaamatta?!
Vuokralaisuuteni loppuaikoina eräs kaverini soitti minulle juuri kun olin lähdössä maksamaan vuokraa. Pyysin häntä soittamaan kymmenen minuutin päästä uudelleen, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti pois kuuntelemasta piinaavia neuvoja. Kaveri soittikin juuri sopivalla hetkellä. «Anteeksi, tämä on työasia, minun pitää lähteä kotiin vastaamaan», totesin ja luikahdin ovesta ulos helpottuneena…
Tykkäsin Galinan asunnosta, mutta lopulta vuokra nousi niin korkeaksi, että oli pakko etsiä uusi koti. Sehän löytyikin ihan työpaikan vierestä. Vuokraisäntä oli asiallinen, hänen kanssaan puhuttiin vain asuntoon liittyvistä asioista. Elämä helpottui huomattavasti, varsinkin vuokranmaksupäivien osalta!
Tiia Moilanen
Kirjoittaja voisi kyllä vieläkin asua venäläisessä vuokra-asunnossa (ei saanut lopulta kovin pahoja traumoja)