Häiden kolmas päivä
Eivät häät toki vielä tähän loppuneet. Sunnuntaina juhlia jatkettiin sulhasen kodissa perhepiirissä. Hääpari tuli yöksi samaan paikkaan ja oli siis koko päivän mukana juhlimassa. Aamusta oli mahdollisuus käydä saunassa ja sen jälkeen istuttiin tukevasti edelleen notkuvaan herkkupöytään. Minä ja udmurttivieras kieltäydyimme nyt jyrkästi kaikista uusista onnitteluryypyistä ja ihme kyllä se hyväksyttiin. Ohjelmaa järjestivät erityisesti sulhasen viisi hulvatonta tätiä. He saapuivat vuoron perään eri naamiaisasuissa ruokasaliin: paikalla kävivät niin haitaria soittava käärme kuin karhu, jonka jalkovälissä roikkui porkkana ja kaksi mandariinia. Karhu vatkasi värkkejä käsissään ja voihki, miten rankka yö hänellä oli ollut. Harmillista, että kameran akku oli tässä vaiheessa jo ehtinyt tyhjentyä…
Tätien esityksissä oli muitakin hedelmällisyysviittauksia, jotka ilmeisesti liittyivät vanhoihin ersäläisiin häätraditioihin ja uskomuksiin. Meille kerrottiin, että aamuyöllä yksi tädeistä oli sytyttänyt nuotion talon oven eteen ja huutanut «Talo on tulessa». Perheen isä oli kuulemma oikeasti säikähtänyt ja rynnännyt sammuttamaan taloa. Me muut olimme jatkaneet uniamme autuaan tietämättöminä episodista. Rituaali kuulemma symbolisoi sitä, että uuden avioparin ensimmäinen hääyö on sujunut onnellisesti loppuun ja aviovelvollisuudet on tullut täytettyä. Samaa perinnettä edusti yllättäen ruokasaliin sännännyt yltäpäältä nokinen hahmo (yksi tädeistä), joka valitteli talonsa palamista talonsa poroiksi. Hän yritti tarttua hiilenmustilla käsillään kaikkiin vieraisiin ja erityisesti morsiameen. Morsian hyppeli pitkin tuoleja nokinenää karkuun.
Häät jäivät vielä jatkumaan täydellä teholla, kun kyytini lähti sunnuntai-iltapäivällä kohti Saranskia. Silmät painuivat väsymyksestä kiinni heti takapenkillä istuttua. Tuntui kuin ikää ja kokemuksia olisi näissä rankoissa mutta avartavissa häissä tullut ainakin kymmenen vuoden edestä.
Uusia hääkutsuja odotellen,
Riku Savonen