Eri kulkuneuvoilla matkustaminen Venäjällä on aina erilainen elämys. Mukavinta Venäjällä on reissata junalla. Junat toimivat lähestulkoon aina, niissä on tunnelmaa, eivätkä ne myöhästele. Pitkänmatkan junat ovat pelkästään makuuvaunullisia. Halvimmallaan matkustaa platskartassa, eli avovaunussa. Omaa rauhaa haluava saa hiukan kalliimmalla hinnalla kupeen, eli 2-4 hengen hytin. Platskartassa ja usein myös kupeessa naiset ja miehet matkustavat sekaisin.
Venäläinen mies poistuu kohteliaasti paikalta kun nainen alkaa vaihtaa vaatteita. On enemmänkin sääntö kuin poikkeus tarjota kanssamatkustajilleen eväitä. Vaunuissa höyryää samovaari, josta saa kuumaa vettä. Ja juttu luistaa ja tuttavuuksia syntyy! Junan lempeässä jyskeessä on kiva nukkua.
Suomesta pääsee kätevästi Pietariin Allegro-junalla ja Pietarista yhtä kätevästi Moskovaan nopealla Sapsan-junalla. Vauhti on kova, vaunut aavistuksen verran keinuvat kiidossa ja tuolit ovat supermuotoillut, joissa voi istua vain asiallisessa asennossa. Hitaammin ja halvemmin voi matkustaa lyhyitä matkoja lähijunalla, eli elektritshkalla. Tämä matka todellakin kestää ja penkit ovat puisevat, mutta datshoilleen matkustavista baabushkoista saa leppoisaa juttuseuraa.
Itse asun Kuopiossa ja matkustan aika usein Petroskoihin marshrutka-taksilla, eli reittitaksilla, joka hakee kotiovelta ja vie määränpäähän. Se onkin oikeastaan ainoa kulkuneuvo sillä välillä. Taksi voi olla 8-hengen pikkubussi tai tavallinen henkilöauto. Taksin saa soittamalla suoraan kuskille tai kyytien välittäjälle. Marshrutka-kyyti on edullista (Kuopio-Petroskoi -väli noin 50 euroa) ja kätevää. Huonoja puolia on se, että matkanteko venyy usein pitkälle yöhön ja kyytiä voi joskus joutua odottamaan kauan. Itse olen pahimmillaan odotellut kuskiani 12 tuntia.
Omalla autolla ajelu Venäjällä on elämys ja siinä on oma erikoinen vapauden tunteensa, johon lisämaustetta tuo kuoppien väistely. Itse olen toistaiseksi ajanut vasta Sortavalaan asti. Matkalla Sortavalaan autoni ikkuna luiskahti pois paikaltaan, mutta venäläinen huoltamomies sai sen nopeasti korjattua. Samalla matkalla tuli myös testattua venäläiset liikennesakot. Ajoin huoltoasemalta parikymmentä metriä väärää kaistaa pitkin, jonka poliisi tietysti huomasi. Sain virallisen sakon, pari euroa, jotka kävin tunnollisesti maksamassa pankissa seuraavalla kerralla kun olin taas Venäjällä.
Pidemmillä matkoilla ja varsinkin syrjäisempiin paikkoihin pitää mennä lentokoneella. Matkustin hiljattain Moskovasta Saranskiin Mordovian Airlinesin koneella parin ystävän kanssa. Koneeseen noustiin pitkin kapeita portaita, joiden kaide heilui. Koneen perässä oli pieni huone, jossa oli lattialla patjoja ja muuta roinaa. Pieni kone oli vanhassa neukkuajan kuosissaan ja tunkkainen hajukin tuli jostain vuosikymmenien takaa. Kovalla pärinällä kone lähti vaappuen ilmaan.
Suomalainen vierustoverini oli kalpea, kävi mielessään läpi elämäänsä ja piti kiinni kädestäni. Pahoinvointisena hän kävi vessassa oksentamassa ja kävellessään ulko-oven ohi huomasi että oven reunoista tuli kova viima ja siellä pilkotti pimeä ulkoilma. Kun vihdoin pääsimme laskeutumaan, kaatuivat kaikki ne tuolit selin, joissa ei ollut matkustajaa. Tämähän on ihan normaalia, saimme myöhemmin kuulla, mutta itse emme voineet siinä vaiheessa enää muuta purskahtaa hysteeriseen nauruun. Ja venäläiset matkustajatkin nauroivat!
Laivalla en ole vielä Venäjällä reissannut, mutta ensi vuonna on tarkoitus tehdä muutama Venäjänseuran bilematka Pietariin viisumivapailla laivoilla. Pojehali!
Tiina Ynnilä
Kirjoittaja tykkää reissailla rajan takana