Itä-Suomen suomalais-venäläisen koulun Joensuun yksikön kahdeksasluokkalaiset matkustivat linja-autolla Petroskoihin paikalliselle peruskoululle viideksi päiväksi. Takana oli venäjän kielen opiskelua hieman yli kolme vuotta eikä kieli tahtonut taipua suullisesti paljoakaan.
Yläasteikäisiltä nuorilta löytyi kaiken maailman ennakkoluuloja Venäjästä: Perheeseen ei välttämättä kannata luottaa, pihapiiristä saattaa löytyä rottia tai jos ei piilota tavaroitaan tarpeeksi hyvin, ne voidaan varastaa. Mielikuvitusta riitti vaikka mihin.
Perille päästyä erosimme luokkakavereistamme ja toivotimme toisillemme onnea perheen kanssa. Lähdimme isäntäperheen tytön kanssa kävellen heidän kotiinsa. Hän vaati kohteliaasti saada vetää laukkuani, mutta kieltäydyin, sillä pelkäsin jonkun ohikulkijan nappaavan sen häneltä. Yritin vetää laukkua mahdollisimman lähellä itseäni, jotta se olisi turvassa.
Venäjä tarjoaa erilaisen kulttuurin ja maailman matkailijalle, oletpa sitten Moskovassa tai Petroskoissa. Unohda ennakkoluulot ja ole avoin sille kaikelle!
Yllätyin, sillä koti oli oikein mukava, vaikkakin vanhanaikainen. Kotiruoka oli maittavaa, mutta jälkiruuan konvehdit todella makeita. Koin ristiriitaisia tunteita siitä, että pitäisikö lautaselle jättää hieman vai syödä loppuun saakka.
Keskustelut olivat hyvin tökkiviä ja kiusallisia, sillä en ymmärtänyt kysymyksiä, joita minulle esitettiin, vaikka ne olisi juurta jaksain yritetty selittää. Siispä viikon aikana tyydyinkin myötäilemään mukana, vaikka en ymmärtänyt mitä minulle puhuttiin. Aivoni kävivät ylikierroksilla ja näin unia, joissa yritin puhua venäjää.
Viikko meni mainiosti, vaikkakin tyttö kävi salaa tupakalla ja otti minut seuraneidiksi mukaan, vaikka en olisi halunnut. Lisäksi sain huomata, että vaikka vessahädän iskiessä kohteliasta olisi kysyä ”missä voin pestä käteni?”, kannattaa arkisissa tilanteissa suoraan kertoa, että vessaan täytyy päästä. Venäläisten kotien vessoissa nimittäin harvoin on pöntön lisäksi lavuaaria, sillä ne ovat kylpyhuoneessa tai vain keittiössä. Sain itseni jälleen kerran pulaan, kun en tiennyt miten pääsisin käymään vessassa kohteliaasti.
Reissu opetti, että venäjän kieltä ja kulttuuria voi vain oppia yksinkertaisesti puhumalla ja viettämällä aikaa Venäjällä venäläisten kanssa. Sinnikkään puhumisen ja reissailun tuloksena voin jopa nykyään puhua muutakin kuin vain myötäillä mukana. Lisäksi ennakkoluulot, joita minulla oli ennen Venäjän reissuja, ovat hävinneet ja päinvastoin olen koukussa kyseiseen maahan ja kulttuuriin.
Moni ei ole koskaan käynyt (eikä haluakaan kuulemma käydä) Venäjällä juuri ennakkoluulojen takia. Ihmeelliset käytännöt ja hassut kommellukset vain kuuluvat asiaan. Kaikista niistä selviää ja ne tekevätkin reissuista mieleenpainuvia ja ennen kaikkea jännittäviä.