Kävin viettämässä pitkän työviikonlopun Helsingissä mm. Matka2014-messuilla. Työnihän on Venäjä-painotteista, mutta vapaa-ajallakin ajaudun usein venäläisen kulttuuritarjonnan pariin melkein vahingossa! Tällä kertaa vuorossa oli nykyteatteria ja klassista balettia Pietarista.
Venäjä-elämyksiä ei siis aina tarvitse lähteä etsimään rajan takaa, joskus niitä tuodaan meille Suomeenkin. Meidän seurahan tuottaa paljon tapahtumia, mutta tällä kertaa olin ihan toisten tahojen jutuissa mukana. Teatteri Avoimissa ovissa oli meneillään Russian Nights -teatterifestari. Menin parin kaverin kanssa katsomaan perjantai-iltana hieman hätkähdyttävällä nimellä varustettua näytelmää, Onanistin päiväkirjaa. Teoksen oli Helsinkiin tuonut pietarilainen ON.Teatr ja siinä oli jopa 21 vuoden ikäraja.
Millähän sanalla tätä nyt sitten kuvailisi? Ehkäpä ’päräyttävä’ olisi lähellä tuntojani :) Ihan positiivinen kokemus kyllä. Näytelmässä laboratorion työntekijää pyydetään mukaan tieteelliseen kokeeseen spermanluovuttajan ominaisuudessa. Millaista työ on ja kuinka taskuvarkaana elantonsa aiemmin hankkineen miehen elämä muuttuu uuden työn ja työkavereiden myötä? Ekaa kertaa elämässäni katsoin tekstitettyä teatteria. Suomennoksen näkeminen olikin ihan hyvä juttu, koska näytelmässä käytettiin paljon slangisanoja. Oma sanavarasto laajeni ihan uuteen suuntaan…
Lauantaina oli tarjolla toisenlainen kulttuurielämys: St Petersburg Festival Balletin esittämä Joutsenlampi Finlandia-talossa. Tähän esitykseen päädyin, koska tapahtuman tuottaja tarjosi seuramme jäsenille melkein kahdenkympin alennuksen lippujen hinnasta! (Vink vink, jäsenetuihin pääsee tutustumaan ja sitten niistä nauttimaan liittymällä jäseneksi sivulla). Etukäteen olin hieman epäileväinen, sillä tällaisten kiertävien balettiryhmien tasosta ei voi koskaan mennä takuuseen. Epäilykset osoittautuivat kuitenkin turhiksi, sillä esitys oli varsin mallikas!
Tanssijat olivat taitavia, kenenkään kohdalla ei tarvinnut jännittää, että sujuvatko hypyt tai piruetit kunnolla. Ainut harmittava juttu oli pieni lava – kovin suurta joutsenparvea sinne ei mahtunut, eivätkä tanssijat ihan kaikissa kohtaa pystyneet leiskauttamaan parhaita hyppyjään, kun lava uhkasi loppua kesken.
Tämä oli 14. kerta, kun näin Joutsenlammen, enkä vieläkään ole kyllästynyt siihen. Jokaisen ohjaajan versio on omanlaisensa, samoin jokaisen tanssijan roolisuoritus. Aloin nauttia Joutsenlammesta ja päästä sisään teokseen ehkä neljännellä-viidennellä katsomiskerralla, kun kaikkien lavalla esiintyvien solistien rooli tarinan kannalta alkoi selvitä (monestihan se on baletissa aika mitätön puheteatteriin verrattuna) ja musiikki käydä tutuksi. Nykyään ajattelen aina Joutsenlampea katsomaan mennessäni, että jos tanssijat ovat huonoja, niin ainakin musiikki on niin hyvää, että tarvittaessa voi laittaa silmät kiinni ja pelkästään kuunnella. Nyt ei tarvinnut turvautua tähän kikkaan!
Sekä teatterissa että baletissa törmäsin moniin tuttuihin Venäjä-ihmisiin. Samoin Matkamessuilla ja muissa jutuissa, mihin työn puolesta ajauduin pitkänä Helsinki-viikonlopppunani. Mukava reissu oli, kiitokset kaikille osallisille!
Tiia Moilanen
Kirjoittaja ei arvannut, miten venäläisiä kokemuksia tulisi eteen tavallisella Helsingin-matkalla