Joulupukki toi Finlandia-voittajan, Rosa Liksomin Hytti nro 6 -kirjan. Sitä lukiessa tuli mieleen tutut asiat Venäjältä. Tuli mieleen myös, että Venäjä on nykyään aika erilainen kuin Neuvostoliitto, vaikka monia samoja juttujakin niissä on.

Kävin Neuvostoliitossa vain kerran 80-luvun puolivälin tienoilla. Lomailimme sukulaisten kanssa Sotshin lähellä olevassa Dagomys-nimisessä kylässä. Lapsena en vielä politiikasta ja Neuvostoliittolaisten jokapäiväisestä elämästä kamalasti tajunnut. Paikka oli mielestäni kiva, aurinkoa riitti ja Sotshissa oli hieno kasvitieteellinen puutarha.

Ennen matkaa äiti hätäili viisumeiden takia ja näki painajaisia siitä, miten tulliviranomaiset purkaisivat kaikki laukkumme. Perillä piti miettiä tarkkaan, mitä kaupasta voitaisiin ostaa, koska maasta ei saanut viedä ulos ihan mitä tahansa. Viisumeista ei olla vieläkään päästy eroon, nykyään Suomen tulli taitaa olla se tarkempi osapuoli Venäjältä poistuttaessa.

Neuvostoliitossa ulkomaalaiset turistit tekivät ostoksensa Berjoshkassa, niin mekin. Jossain paikallisten kaupassakin käytiin, muistan että vaatteitakaan ei saanut hypistellä itse, näytekappaleet olivat lasivitriineissä näytillä. En huomannut, että mistään olisi ollut puutetta, mutta liikuimmekin vain turistipaikoilla.

Kirjassa päähenkilö muistelee Afganistanin sodan aikoja, kun ruokakaupoista ei välillä saanut oikeastaan mitään. Elintarvikkeilla käytiin kauppaa, suhteet olivat kaikki kaikessa. Vielä nykyäänkin suhteita pyritään luomaan joka suuntaan ja asiat hoidetaan mieluummin tuttujen kautta kuin virallisia teitä pitkin. Tämän saa huomata varmasti jokainen, jolla on venäläisiä tuttuja.

Suomalainen kaverini valitteli muutama vuosi sitten, kun Moskovan keskustan ruokakaupasta ei saanut joka päivä Valion jogurttia. “Tämähän on kuin Neuvostoliitossa!”. Ei tainnut tyttö paljon tietää Neuvostoliittolaisista kaupoista. Nykykaupoissa kuitenkin on tarjolla useampaakin muuta sorttia jogurttia, jos Valiota ei juuri nyt satu olemaan… Ja nykyään tavarat saa melkein aina kerätä kärryynsä itse, ei tarvitse lähteä sanakirjan kanssa selittämään kärsimättömälle myyjälle, mitä kaikkia tuotteita sieltä tiskin takaa haluaisi. Se on oikein kivaa se!

Tiia Moilanen
Kirjoittaja on ollut tekemisissä Venäjän kanssa lukioajoista lähtien