18 июля 2013, 11:59

Venäläisellä datsalla

Venäläisellä datsalla

Kesällä mieli tekee mökille, siinä suhteessa suomalaiset ja venäläiset ovat samanlaisia. Datša (да́ча), kesämökki, on venäläisen kesävieton tärkeä symboli. Datsasta tulee mieleen mummot kuokkimassa kasvimaitaan, tai toisaalta valtapuolueen poliitikot ja rikkaat liikemiehet moderneine kesähuviloineen. Minun mielessäni aitovenäläinen datsa on kuitenkin pieni, laudoista kyhätty mökkerö, jonka ympärillä kasvaa rehevä kasvimaa. Se ei sijaitse satojen kilometrien päässä järvimaisemassa, kuten suomalaiset kesämökit, vaan varsin usein lyhyen juna- tai bussimatkan päässä kaupungin ulkopuolella.

Neuvostoaikana datsasta muodostui monelle perheelle elintärkeä ruoka-aitta. Mökin pihapiiri pyhitettiin tarkoin viljelyksille, joiden sadolla elettiin pitkälle talveen. Samoin teki edelleen ainakin vanha Arkangelilainen vuokraemäntäni Galina, joka ahersi datsallaan pitkälle syksyyn ja kantoi kotiin valtavia kurpitsoja, täysiä marjaämpäreitä, sipuleita, perunoita, porkkanoita ja kaalinpäitä, joita hän sitten ahkerasti säilöi talven varoiksi.

Viime elokuussa, aika tarkalleen vuosi sitten lomaillessani Arkangelissa pääsin viimein ensi kertaa tutustumaan oikeaan, venäläiseen datsaan. Minut oli kutsuttu venäläisen ystäväni mukana datsalla vietettäville syntymäpäiville, ja olin tietysti utelias näkemään oikeaa datsaelämää. Kävelimme ensin kilometrikaupalla kaupungin ulkopuolelle saavuttaaksemme oikean bussipysäkin. Ylitimme joen rautatiesiltaa pitkin, mihin oli kiinnitetty ankaria kieltoja sillan ylittämisestä jalan ja varoituksia junan alle jäämisestä. Sillalla oli tietenkin paljon muitakin kävelijoitä, mutta minua hirvitti harvojen hirsien alla kaukana virtaava joki, ja mahdollinen junan tuleminen.

Pysäkillä saimme odottaa bussia kauan, mutta kun se viimein saapui, olimme pian datsa-alueella. Se oli metsän keskelle tiheään rakennettu viehättävä siirtolapuutarha-alue, jossa jokainen, vierivieressä sijainnut puutarhatontti oli ympäröity korkealla aidalla. Löysimme viimein oikean datsan jossa syntymäpäiväsankari odotteli odotusteni mukaisessa, rehevässä puutarhassa pöytä koreana kasvimaansa herkkuja.

Perillä selvisi, mitä oikeastaan tarkoittaa se, että datsaa pidetään miesten valtakuntana. Datsa on paikka, missä mies saa vapaasti puuhastella ja ryypiskellä ilman naisten nalkutuksen puuttumista asiaan. Itse mökki oli pikkuinen ja mielikuvituksellisesti kyhätty laudoista ja erilaisesta romusta ja pihamaalla lojui lisää romua, joka oli ilmeisesti tarkoitettu joitakin uusia rakennusprojekteja varten.  Oikeastaan datsa oli venäläisen kekseliäisyyden tyyppiesimerkki. Syntymäpäiväsankari kertoi, että perheen naisväki haluaisi rakentaa tontille modernin mökin mukavuuksineen, mutta perheen isä tietysti vastustaa tätä. Hänelle mökki on paikka toteuttaa itseään.

Itse mökki oli hyvin ahdas, pimeä, kylmä ja kattoa myöten täynnä tavaraa. Tässä mökissä oli toki muutama mukavuus: alkeellinen nukkumasija ja jokinlainen kamiinan ja keittolevyn virkaa toimittava uuni. Saunaa tai pesutiloja ei ollut. Syntymäpäiväsankarin isä, mökin rakentaja, oli hänkin paikalla ja tarjosi ulkomaalaiselle vieraalle konjakkiryypyn. Selväksi vierailulla tuli ainakin ero suomalaisen ja venäläisen mökin välillä: tällä ei ollut lomailun tai löhyilyn kanssa mitään tekemistä. Datsa oli pikemminkin puutarhavaja, joka toimi tarvittaessa myös tuulen- ja sateensuojana sekä yösijana puutarhurille. Datsa osoittautui aika sympaattiseksi, sellaisella venäläisellä tavalla.

Kaisa Vainio
Kirjoittaja opiskelee kulttuuriantropologiaa Oulun Yliopistossa sekä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimusta VIE-maisterikouluverkostossa, pyrkii pääsemään perille siitä mystisestä «venäläisestä kansanluonteesta» ja matkustaa mielellään Venäjän syrjäisiin kolkkiin katsomaan, miltä elämä siellä näyttää.

venajaseura.com